Sunnuntai oli ensimmäinen laskupäivä. Alueella tuuli niin paljon, ettei missään ollut ylähissit auki ja Moiwassa ei mitään. Japanilaiset ovat kuulemma aika varovaisia tuulen kanssa. Otettiin sitten bussi Grand Hirafuun ja laskettiin päivä dumpissa. Face shotteja piisasi. Hauskaahan se oli ja illalla onsen eli kuuman lähteen allas tarjoili mukavat rentoutumiset sinne jaksaneille.

Tänään olikin sitten aivan uskomaton puuteripäivä. Aamulla aurinko paistoi laskemattomassa Moiwassa ja reaggae soi. Aivan mahtava fiilis! Paremmin ei voisi päivä alkaa ja hyvää siivua oli tarjolla. Ei meinannut housuissaan pysyä. Laskettiin metsäpyydaa pitkät pätkät ja lumi pöllysi pään yli. Moiwassa oli lisäksi todella vähän porukkaa, joista yli puolet oli vielä suomalaisia. Täydellinen päivä.

Ostin aamulla Internetistä kännykkään GETrack-ohjelman, jolla voi nauhoittaa Google Earthin syömään formaattiin GPS:n dataa. Olin jo aiemmin käyttänyt ohjelman demoversiota, jolla mittasin edellistä päivää, mutta demon 50 reittipistettä loppui kesken. Nyt oli siis tiedossa täysin mitattu suoritus.

Mentiin Ullien, Sadun ja Heikin kanssa laskemaan Narvikin vähälumiseksi väitettyyn keskukseen. Meidän asumuksesta matkaa oli vain 800 m. Lunta ei ollut kovin paljon, mutta enemmän kuin odotin. Rinteiden ulkopuolelle pystyi sentään lähtemään. Reissu kuitenkin tuntui hyvältä jo ensimmäisen nousun jälkeen, kun näki maiseman. Näkymä rinteestä vuonoon on mahtava.

Laskettiin oikeastaan koko päivä Narvikin merkittyjä offareita. Ensimmäinen reitti oli möykkyistä ja pientä koivupusikkoa. Tuntui pahalta ja teki mieli huutaa "Missä se mun puuteri on!!". Seuraavilla laskuilla otettiin vähän eri reitti ja heitettiin reputkin pois, niin aloin löytämään ilon siitä kumpareikon laskusta.

Lounastauon jälkeen lähdettiin valloittamaan vuorta kiipeämällä ja etsimään kadonnutta puuteria, koska ylätuoli oli suljettu. Ylätuoli on ollut ilmeisesti koko talven kiinni, koska siinä ei ollut edes tuoleja. Ei voitu kuitenkaan laskea suunniteltua reittiä alas, koska sieltä oli tuuli puhaltanut vähätkin lumet kiipeämisreitille. Laskimme siis alas saman reitin, kuin olimme kävelleet ylös. Oli siinä matkalla aavistuksen verran hyvää pehmeää siivua. Oli kaiken kaikkiaan loistava laskupäivä tämä mun ja Ullien reissun viimeinenkin. Heikki ja Satu jää seudulle vielä viikoksi.

Tänään lähdettiin randoilemaan Toppturin avulla. Jone katsoi Toppturista hyvän paikan ja kirja jätettiin autoon, eikä karttaakaan ollut mukana. Lähdettiin siis Spanstindin vuorelle kokeilemaan noin 1100 korkeuserometrin verran. Mennessä autossa sää näytti vähän pahan tuuliselta. Perillä ei kuitenkaan tuullut ollenkaan, aurinko paistoi ja pakkastakin oli vain -7 eli ihan lämmintä edellisiin päiviin verrattuna. Pumpussa oli siis mukana lähes edellisten päivien porukka eli mun lisäksi, Ullat, Satu, Heikki, Jone ja Miikka.

Ylös meni ihan hieno latu, joka eteni ongelmitta skineillä ja lumikengillä. Ylempänä alkoi olla sen verran jyrkkää, että vaihdoin itse raudat alle, joilla jalka pysyi paikallaan. Kun oltiin melkein perillä ja pidettiin nousun viimeistä taukoa, Heikin Naxo-side sitten naxahti. Heikin laittaessa suksea jalkaan muovit lenteli ja siteen takakappale lähti irti. Se oli niiden randositeiden loppu ja Heikin reissun lässähdys. Onneksi Heikki on treenaillut ainakin Rukalla tuota yhdellä suksella laskemista.

Arpajaisten jälkeen Satu ja Heikki lähti alas ja muut jatkettiin melkein toppiin. Kuten Jone totesi "Arpominen on olennainen osa vapaalaskua". Laskettiin  alas Toppturiin merkittyjen A- ja B-reittien välistä überpyyderia. Oli mukavaa ja lumi lensi. Pehmeän lumen alla oli kovempi kansi, mutta kyllä tässä oli tähän mennessä reissun parasta antia. Tuntui hyvältä. Hyvää lunta ja sujuvaa etenemistä riitti 500 m alas, kunnes reitistä ei ollut oikein selkoa. Jone lähti oppaana tutkimaan paikan ja palelun ja neuvomisen jälkeen löytyi reitti alas jääputouksen vierestä. Loppumatkakin oli oikein mukavaa laskua. Nyt olisi Toppturiin merkittävänä reitti J, jonka pääsee vain muutamasta kohdasta alas.

Laskun jälkeen maistui auton vieressä kahvilalla kaakaot ja purilaiset ja illalla kämpllä saatiin se munakin pystyyn. Mahtava päivä.